Kiitos, sanoi taksinkuljettaja

7.-10.12.2011 Singapore

Singaporessa sekoittuvat kaikki kansat. Kaduilla nakyy intialaisia, aasialaisia, lansimaalaisia... Uskonnot ovat edustettuina vahintaan yhta kirjavasti. Moskeijat, hindutemppelit ja kirkot ovat kadulla lahes vieri vieressa. Mika parasta - kaikki tuntuvat elavan sulassa sovussa keskenaan. Lieko tama tiukan lainsaadannon ansiota? Osa sakotusperusteista tosin ovat naurettavia, esim. vaarin pysakoinnista tai polkupyoralla-ajosta jalankulkutunnelissa voi rapsahtaa S$1000.

Nahtavaa on vain muutamaksi paivaksi. Little India on nimensa mukaisesti Intia pienoiskoossa: bollywood-musiikki soi, suitsukkeet tuoksuvat ja katu on taynna sareihin pukeutuneita naisia. Alue on myos reppureissaajien suosiossa, kiitos useiden hostellien ja internet-kahviloiden.

Muslimialueella voi kuulla rukouskutsun ja nahda huivipaisia naisia. Ravintolat tarjoavat halal-lihaa eika alkoholia myyda missaan. Sultana-moskeija on avoinna myos vierailijoille, jotka otetaan avosylin vastaan. Jopa valokuvaaminen on sallittu.

Chinatown on pikkukiina. Punaisia lyhtyja, kraasakojuja ja ruokapaikkoja. Erona Kiinaan hintataso. Singapore on Aasiaksi kallis paikka. Kahvilla kayminen maksaa yhta paljon kuin Suomessa, mutta ruoka onneksi pyorii unicafe-hinnoissa, jos syo foodcourteissa ja hawker stalleissa. Ravintoloissa paatyy vaistamatta maksamaan enemman (7S$->) Suurin shokki oli kuitenkin haalarimerkin hinta: 12S$!

Parasta Singaporessa ovat olleet ihmiset, esim. Chinatownissa istuessamme surkeina kadunreunassa kuulimme takaamme vahvalla brittiaksentilla "Long journey behind?" Aani kuului vanhalle englantilaismiehelle, joka tarjosi meille kahvin lisaksi turistivinkkeja. Han vaikutti tuntevan kaupungin kuin omat taskunsa. Eika ihme. Han oli jo usean vuoden ajan paennut talvea Singaporeen. Jotain yhteista siis meillakin.

Taksikuskit ovat aivan mahtavia taalla. Eraskin kertoi kerailevansa kiitos-sanaa kaikilla mahdollisilla kielilla, koska kiitos on kaiken ylapuolella. Googlen sijasta han karttaa tietamystaan tapaamalla asiakkaita. Meiltakin han kysyi kotimaatamme, jonka kuullessaan han huudahti "kiitos". Kuuden vuoden saldona 140 kielta. Muutenkin herralla oli elamanfilosofia kohdillaan. Innostus todella paloi hanen silmissaan. Poistuimme taksista hymy huulillamme.

Myos cs-hostimme oli jalleen aivan mahtava tapaus. Hauska persoona ja luksuskamppa. Saimme oman huoneen ja kylpparin. Lisaksi yhtiossa oli uima-allas ja sauna (!), joista paasimme toisena iltana nauttimaan. Sauna oli Made in Finland, mika takasi hyvat loylyt. Uima-allas oli turhan matala varsinaiseen kuntouintiin, mutta kylla siina mielellaan kavi viilentymassa. Valitettavasti hostimme sai vieraita Intiasta, joten jouduimme siirtymaan hostelliin.

Backpacker Hostel Dunlop Streetilla. Yo 18 hengen dormissa kustansi 23S$/hlo, mika on viisinkertainen hinta verrattuna esim.Vietnamiin. Henkilokunta ei ollut mitenkaan erityisen ystavallista, huoneen valokatkaisijat olivat tehokkaasti piilotettu (aika hairitsevaa ikkunattomassa huoneessa). Netti kuului hintaan, kuten myos aamiainen (paahtimen vieressa majailevasta torakasta olisi saanut halutessaan lisaproteiinia).