ใช่หนี้หัวใจให้นายหมาป่าจอมโหด

27.12-29.12 Bangkok
18 tunnin bussimatka Penangista Bangkokiin saattaa kuulostaa tuskalta. Sita se myos on. Matkan ensimmaiset 4 tuntia vietimme minibussissa, josta puuttuivat iskarit. Auto siis lensi 2 metria ilmaan joka kerta kun ajoimme itikan yli. Onneksi penkit olivat sentaan pehmeat. Rajanylitys sujui yllattavan kivuttomasti. Neiti S:lta otettiin taas sormenjaljet, se nayttaa niin terroristilta. Muuten virkailijat vain vilkaisivat passia ja heiluttivat leimasintaan.
Thaimaan puolella paasimme vaihtamaan uuteen hienoon kaksikerroksiseen bussiin. Ulkonako petti. Mokoman katto oli ehka 1,7 metrin korkeudella, joten jouduin liikkumaan jokseenkin taipuneena. Bussissa ei myoskaan ollut vessaa. Valot sammuivat ja syttyivat taysin satunnaisesti. Yrita siina sitten nukkua, kun random tullimiehet viela tunkevat bussiin taskulamppujen kanssa taysin paattomiin aikoihin.
Onneksi Bangkokin hostellimme oli hostellien parhaimmistoa. Huone oli tilava ja siisti ja meilla oli oma kylppari (hallelujah!). Naapurusto on vahan keskustan ulkopuolella ja se nakyy. Hinnat ovat naurettavan halpoja ja autenttisuudesta ei ole tarvinnut tinkia. Lisaksi junalle on vain muutaman minuutin kavelymatka, joten kaikkialle paasee nopeasti.
Bangkokista ei todellakaan lopu tekeminen kesken. Temppelit ovat nakemisen arvoisia, vaikka niita olisi jo muutaman matkan aikana ehtinyt koluta. Illalla voi valita shoppailun, thai-nyrkkeilyn ja punaisten lyhtyjen alueen K18-esitysten valilta. Myos pelkka katukuppilassa istuskelu on vangitsevaa, kadut ovat niin taynna elamaa. Ihmiset ovat uskomattoman ystavallisia ja valkoisella naamalla saa jalleen katseita peraansa.
Yleisesta laiskasta fiiliksesta huolimatta raahauduimme tana aamuna hostellimme kattoterassille nauttimaan auringonnoususta kaupungin kattojen ylla. Oli uskomatonta venytella jaseniaan ja nauttia pilkotuista hedelmista munkkien keratessa almujaan katutasossa. Kisakunto loppui kuitenkin lyhyeen ja jatkoimme unia puoleen paivaan. Ei pida rehkia liikaa :)