10.-13.01.2012 Don Khon
Kuten neiti Koo jo paljastikin, Don Khonissa keskityimme riippumattoihin ja ravintoloihin. Irtauduimme kuitenkin laiskuudesta paivan verran polkien kummankin saaren (Don Khon ja Don Det) ympari. Teiden kunto takasi kokovartalohieronnan ja hiekkaisen ihokuorinnan. Tat Somphamit vesiputous oli kuitenkin vaivan vaarti. Yleensa aasialaiset kutsuvat pieniakin puroja vesiputouksiksi, mutta tama taytti jo kriteerit. Vesi putosi korkealta kuohuen sukeltaen kiviseen kanjoniin.
Don Det sen sijaan oli pettymys. Sen piti olla naista kahdesta sillallalinkitetysta saaresta se elavaisempi ja taynna huvituksia. Loysimme vain muutaman baarin ja useita pilveapolttavia turisteja. Saaren maineen pelasti Myyksi nimetty kissa, joka loysi itselleen erinomaisen nukkumapaikan neiti Koon mahan paalta.
Paikkaan tykastyneina venytimme luovuutemme aarimmilleen tuottaen vahintaan Emmy-palkinnon ansaitsevan Oodin Don Khonille. Savelena tuttu Pieni TaoTao.
LaoLao alias Oodi Don Khonille
Missä Mekong virtailee ja kookospalmut huojuilee
Ja kaikki on niin leppoisaa
Missä juot lao-olutta ja nautit riippumatosta
Ja ruokaa saa vain taalalla
Siellä LaoLao, siellä LaoLao, herkku riisiviina on.
Siellä LaoLao, siellä LaoLao, herkku riisiviina on.
Missä tiet on kapeat ja täynnä mutakuoppia
Ja penkalla on miinoja
Missä sarvikuonoja voit nähdä talon pihassa
Ja ranskikset sut kiroaa (sacré bleu!)
Siellä LaoLao, siellä LaoLao, herkku riisiviina on.
Herkku riisiviina on. Herkku riisiviina on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti