Istuttuamme 23 tuntia bussissa paatimme viela repaista ja ottaa minibussin suoraan Laosin etelakulmassa sijaiseville paratiisisaarille. Bussin keratessa matkustajia ympari kaupunkia viereemme paatyivat 4 erittain tutta kielta puhuvaa jätkää. Yhteisesta sopimuksesta piilotimme kaikki kansallisuudestamme kielivat merkit ja suljimme suumme. Ikava kylla pojat juttelivat lahinna tyhjanpaivaisyyksista, emmeka paasseet nauramaan noloille kommenteille. Muutaman minuutin jalkeen paljastimme kielitaitomme.
Paadyimme seuraamaan poikaporukkaa samaan hotelliin. Huone maksoi huomattavat 7,5euroa/yo. Kuistilta oli mahtavat nakymat Mekong-joen varrelle. Auringonlasku voitti edellisen 10-0. Don Khonin saari oli kuin pieni pala paratiisia. Kiire oli taysin tuntematon sana, eika aidosta aasialaisesta tunnelmasta tarvinnut tinkia. Tekemista ei ollut paljon, mutta se oli koko saaren pointti.
Matkalla tapaamamme 4 jätkää osoittautuvai sekopaisiksi mutta mukaviksi tapauksiksi. He omasivat vittuilun jalon taidon, joten yhteys loytyi heti. Ryhman jasenia kutsuttakoon seuraavissa kirjauksissa Maapallon herraksi, Johtavaksi geneetikoksi, Arvontaministeriksi ja Sampov-norsuksi.
Kayttaen gekkomaista liimapintaamme tarrauduimme naiden sankarien matkaan pidemmaksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti