Pekingista Shanghaihin paasisi luotijunalla viidessa tunnissa, mutta se ei varmasti olisi yhta elamyksellista (ainakaan samalla tavalla) kuin matkustaminen hitaalla paikallisjunalla. Reissu taittui yhta nopeasti kuin olisi yrittanyt Suomesta soutuveneella Kiinaan. Vietimme 14 tuntia kovilla istumapaikoilla samassa vaunussa 200 kiinalaisen kanssa. Tilaa ei ollut mitenkaan liikaa: vastapaata istuvien kanssa piti neuvotella pienestakin liikehdinnasta, jotta polvet eivat kolisisi pahasti yhteen. Jos kaytavilla yritti liikkua, tormasi vaistamatta nukkkuvaan kiinalaiseen, joita loytyi jopa lavuaarin pohjalta. Ilma oli paksuna tupakansavusta, mika kavi silmiin ja kurkkuun. Vetta ei myyty kuin alkumatkasta, joten loppumatkasta suu oli kuiva kuin Saharan autiomaa ja silmat punaiset kuin albiinopupulla. Olotilaa ei mitenkaan parantanut ruokamyrkytys / turistiripuli nro 2, jonka ansiosta sain viettaa puolet matkustusajasta vessassa (nelionkokoinen koppi missa oli suora reika raiteille). Kumma kylla siella oli raikkain ilma, kiitos avonaisen ikkunan. Jos mahani mogertaa tahan malliin joka kerta siirtyessamme paikasta toiseen, jaamme loppuajaksi Shanghaihin.
Ainiin, kiinalaisen ystavamme mukaan vatsaongelmani johtuivat siita, etta olin edellisena paivana kulkenut valilla takki paalla ja valilla ilman. Nain ollen kehoni meni sekaisin kuumuuden ja kylmyyden vaihteluista. Lisaksi olin juonut kylmaa jaateeta. Parannukseksi han tarjosi yrttilitkua pikkuruisesta ruskeasta pullosta. Kieltaydyin kohteliaasti. Nain toimii kiinalainen laaketiede. Taman innoittamina keksimme myos muita teorioita, kuten "Koska nukuin luvun 666 alapuolella, paholainen siirtyi sisalleni ja elimistollani oli kova tyo poistaa se".
Minä olisin valinnut luotijunan, pidän vauhdista, uudesta tekniikasta ja siisteydestä ;) Mahtavia selityksiä vatsataudille! :D Kyllä kiinalaiset tietävät..
VastaaPoista