6.11.2011
Eilinen paiva Kiinanmuurilla oli todella uskomaton. Jo pelkka matka paikan paalle oli legendaarinen. Hullut kiinalaiset kaupustelijat seurasivat bussiamme ja yrittivat joka pysakilla houkutella meidat omiin minibusseihinsa tai autoihinsa. Tilanne toistui n. 7 kertaa ja huvitti lopulta muitakin matkustajia. Bussin vaihtamisen sijaan paadyimme kuitenkin minibussiin, joka vei meidat perille 7,5 yanilla/henkilo (~1 euro). Matkaseuranamme olivat hostellihuoneemme asukit: italialainen Paolo. brassi Rachel, saksalaiset Oz ja Tobias seka pari ylimaaraista (Angela ja Donny). Porukka oli todella mukava ja lappa lensi. Kiinanmuuri itsessaan oli henkeasalpaava. Paastakseen sen luo taytyi ensin kiiveta uskomattoman pitkat portaat vuoren rinnetta pitkin. Pohkeet joutuivat koville, mutta ylhaalla fiilis oli uskomaton. Tietenkin ylos olisi myos paassyt gondolihissilla, mutta niin nynny ei voi olla. Ylhaalla muuri tuntui kiemurtelevan loputtomiin. Oli uskomatonta ajatella, etta jokainen kivenmurikka oli pakko kuljettaa paikan paalle miesvoimin. Kavelimme muuria jonkin matkaa ottaen satoja valokuvia. Alastulo olikin helpompaa. Laskimme vuoren rinnetta alas eraanlaiselle liukurilla, jolla paasi kiihdyttamaan kiitettavasti (tosin rasittava kiinalaisukko mateli edessamme, joten vapaaliukuun ei pystynyt). Illalla kavimme samalla porukalla syomassa. Nuudelikeitto oli hyvaa ja halpaa, mutta parasta ilallassa oli juoda ravintolan kaikki kaljat.
Tanaan kavimme Kielletyssa kaupungissa Rachelin kanssa. Paikan koko oli kylla paatahuimaava, mutta muuten kokemus jai vahan laimeaksi. Paikka oli niin taynna turisteja, etta oli vaikea nahda muuta kuin valtavien rakennusten ulkokuoret. Alue oli myos restauroitu liian hyvin, tunne oli luin keskella jonkinlaista Hollywood-lavastetta. Parhaat palat olivat pohjoisportin puutarha ja mahtava audioguide, jossa kiinalaisnainen puhui suomea niin suloisesti murtaen. Syotyamme lounaan jalleen epamaaraisessa kiinalaisravintolassa hyvastelimme Rachelin, joka lahti junalla kohti Shanghaita. Kirjauduimme myos ulos hostellistamme ja lahdimme ensimmaisen couchsurfer-hostimme luo.
Gelato (oikealta nimeltaan Davide) osoittautui jaatavan hyvannakoiseksi, mutta myos mielettoman rennoksi italiaanoksi. Hetken juteltuamme jatimme kamat hanen kampilleen ja lahdimme tutkailemaan eurooppalaisen kaupunginosan pilvenpiirtajia ja keskustan kaupustelualuetta. Hienostoalueella onnistuimme eksymaan valtavaan luksuskauppakeskukseen. Kaytavat tuntuivat jatkuvan ikuisuuden, eika niiden varrella ollut yhtaan jarkevan hintaista putiikkia. Pelkkaa Pradaa, Louis Vuittonia ja Hugo Bossia. Onnistuimme eksymaan samaan paikkaan viela uudestaankin, mutta lopulta selviydyimme metroon ja paasimme keskustaan. Markkinakadut olivat juuri sita, mista aasia tunnetaan: katukeittioita, loputtomia pikkukojuja, kaikkea maan ja taivaan valissa. Hetken shoppailtuamme palasimme asunnolle, jossa paadyimme katsomaan Serie A -matsia ja naisten painonnostoa. Italiaanon kamppiskin oli paikalla. Ilta oli omituinen, mutta hauska. Italiaanot polttavat kuin sienet, mutta ovat muuten hauskaa seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti