Kiinan tiukka sensuuri on pitanyt nappimme erossa blogistamme. Onhan tama toki vaarallista informaatiota.
Ollaan oltu matkalla yli kolme viikkoa ja ainakin toistaiseksi olemme viela puhevaleissa. Takana kolme kaupunkia, paljon nahtavyyksia ja uusia tuttavuuksia.
Aloitetaan aivan alusta eli lentomatkasta. Helsingista Berliiniin kaikki sujui ongelmitta. Berliinin lentokentalla jouduimme tappamaan aikaa viiden tunnin verran. Harmiksemme nakoalatasanne oli suljettu, eika kaupoissa ollut mitaan, mita olisimme halunneet ostaa. Starbucks tarjosi onneksi mukavat nojatuolit ja sokerihumalan. Portilla kiinalaiset ottivat "vaivihkaa" meista kuvia alypuhelimillaan. Luulisi heidan jo nahneen lankkareita Berliinissa. 9,5h lentomatka muuttui painajaiseksi, kun ruokamyrkytys iski neiti S;n elimistoon ja kiinalaisnainen potki neiti Koota unissaan. Yrita siina nyt sitten nukkua.
Pekingin lentokentalta nappasimme taksin, joka osasi kuljettaa meidat kertaheitolla oikeaan osoitteeseen, Happy Dragon Hosteliin. Sijainti rauhallisella sivukadulla, henkilokunta ystavallista ja puhuu englantia, huoneet siisteja, baarissa ilmainen netti ja muutenkin viihtyisa paikka. Hinta kuuden hengen dormissa n.50RMB/hlo/yo (n.6e).
Pekingissa tahtina on ollut keskimaarin yksi nahtavyys per paiva:
pe 4.11 Olympiakyla
Ollaan oltu matkalla yli kolme viikkoa ja ainakin toistaiseksi olemme viela puhevaleissa. Takana kolme kaupunkia, paljon nahtavyyksia ja uusia tuttavuuksia.
Aloitetaan aivan alusta eli lentomatkasta. Helsingista Berliiniin kaikki sujui ongelmitta. Berliinin lentokentalla jouduimme tappamaan aikaa viiden tunnin verran. Harmiksemme nakoalatasanne oli suljettu, eika kaupoissa ollut mitaan, mita olisimme halunneet ostaa. Starbucks tarjosi onneksi mukavat nojatuolit ja sokerihumalan. Portilla kiinalaiset ottivat "vaivihkaa" meista kuvia alypuhelimillaan. Luulisi heidan jo nahneen lankkareita Berliinissa. 9,5h lentomatka muuttui painajaiseksi, kun ruokamyrkytys iski neiti S;n elimistoon ja kiinalaisnainen potki neiti Koota unissaan. Yrita siina nyt sitten nukkua.
Pekingin lentokentalta nappasimme taksin, joka osasi kuljettaa meidat kertaheitolla oikeaan osoitteeseen, Happy Dragon Hosteliin. Sijainti rauhallisella sivukadulla, henkilokunta ystavallista ja puhuu englantia, huoneet siisteja, baarissa ilmainen netti ja muutenkin viihtyisa paikka. Hinta kuuden hengen dormissa n.50RMB/hlo/yo (n.6e).
Pekingissa tahtina on ollut keskimaarin yksi nahtavyys per paiva:
pe 4.11 Olympiakyla
Nakemisen arvoinen erityisesti iltavalaistuksessa. Alue on suljettu autoliikenteelta, joten nelikaistaisella autotiella voi rauhassa lampsia aivan keskella katua. Kavelessamme halki loppumattoman pitkan puistoalueen mietimme, mita siina on mahtanut olla ennen olympialaisia. Tyhjaa tilaa vai ransistyineita taloja, jotka on vain raivattu pois uuden tielta.
la 5.11.11 Kiinan muuri Mutianyu
Ilman huonekavereitamme hostellista emme olisi varmasti paasseet muurille asti. Matka kesti n.3h suuntaansa. Ensin metrolla linja-autoasemalle, sitten bussilla muuria lahimpana olevaan kylaan Huairoon, mista viela viimeinen patka pikkupakulla muurille. Pakukyydin hinnasta sai tosissaan tinkia, mika olisi ollut sula mahdottomuus ellei mukanamme olisi ollut kiinaa taitavia italialaisia. Loppujen lopuksi pulitimme 60yan/8hloa.
Mutta Mutianyu oli kaiken edellamainitun vaivan arvoinen. Hissin sijasta paatimme kivuta huipulle tuhansia rappusia pitkin (opiskelijakortilla alennusta 20yan, joten hinnaksi jai vain 25yan). Pohkeet huusivat jossain kohti hallelujaa, mutta huipulla maisemat tyonsivat kivun taka-alalle. Saa oli sopivan viilea ja kirkas, joten naimme pitkalle emmeka olleet hiesta markia. Kavelya tornilta tornille, loistavaa seuraa ja ryhmakuvia. Alastulo sujui vauhdikkaasti "kelkkamakea" pitkin. Se olisi ollut viela vauhdikkaampaa, ellei edellamme olisi korotellyt kiinalaispappa. Kiinan hintatasoon nahden suht hintavaa touhua (60yuan), mutta kuinka moni on laskenut kelkalla kiinanmuurilta alas.
Muurin juurella on paljon kaupustelijoita myymassa huiveja, vaatteita, syomapuikkoja, postikortteja, seinavaatteita, pandalakkeja yms. Ravintoloita oli vain yksi eika se ollut hinta-laatusuhteeltaan kaymisen arvoinen, mutta poisti nalan. Jalkiruoaksi saimme maistella kaupustelijan kuivattuja hedelmia ja pahkinoita. Lopulta emme kehdanneet lahtea ostamatta.
Paluumatkan neuvottelimme pakukyydin Pekingin metroasemalle asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti